Sainhan ne valmiiksi :)

Sanon vielä kerran, että on todella kiva, että tällaisia settejä myydään. Itselle on nukkekotielämässä se omin käsin tekeminen tärkeää, ja vaikkakin näin valmiista setistä, tuntuu silti itsetehdyltä.

 Näitä tuhertaessa kävi mielessä, että varmasti se, joka haluaa omia tekemiään tehdä myyntiin, haluaa niistä myös ottaa kohtuullisen hinnan.  Tekemiseen menee aikaa, todella! ( Arvatkaapa vaan kuinka monta kertaa pienet kukkaset tippuivat käsistäni, vaikka pinsetitkin oli apuna. - Tein ilman silmälaseja, koska näen omin silmin parhaiten lähelle, mutta sitten taas lasit nokalle etsimään, että minkähän se pieni kukkanen putosi )  - Myymisessä on ongelmana se, että ihmiset eivät aina pysty/ ole valmiita maksamaan pienistä itsetehdyistä jutuista sitä hintaa. Valmis Saint Paulia olisi ollut paljon paljon kalliimpi kuin setti, oli siis mukavaa saada kivalla hinnalla valmiit ainekset ja ohjeet ja samalla se tekemisen nautinto. 

Forssankin markkinoilla olisi ollut paljon valmista, ihanaa ostettavaa.  Osissa hinta tuntui pörssilleni liian kovalta, toisaalta tuli olo, että haluan kokeilla tehdä tuon itse.  Toisaalta  on ihanaa ostaa blogitutuilta heidä upeita tuotoksiaan. Esim. mummulassani on paljon pieniä  (ja isojakin) juttuja, jotka varmasti vuosien päästä muistuttavat näistä miniatyyrihurahdukseni alkuajoista.

Oma asuntoni on täynnä - ihan oikeasti TÄYNNÄ - materiaalia kaikkeen: massailuun, ompeluun, puutöihin, huovutukseen - on maalia, suteja, pitsiä, metalllia jne.  Kaiken tavaramäärän keskellä ja oman ostohuumani jälkeen mietin taas, että olisiko aika vähän jarruttaa, laittaa ostaminen jäihin, istua alas ja katsoa mitä kaapista löytyy. Hiljaa hissukseen opetella tekemään rauhassa , massaruokia, tauluja , mattoja, huonekaluja, kenkiä jne.  Ja saada ostamisen nautinnon sijaan omien käsien taitojen nautintoa.

 

1248792595_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olikohan tämä ihan ympäripyöreää sepustusta? 

Ihanaa, vapaata taas vähän, kotiväki tule tänään kotiin ja arki alkaa.

pohdiskellen Eliisa