Olen täällä vähän sellaisilla pienillä morkkis-fiiliksillä  kaikesta tuhlaamisesta.  Vähän kuin krapula, hauskaa oli, mutta olisi sitä nyt vähän voinut itseänsä hillitä. Noh, en varmasti ole ainoa ;)

Vaikka ensimmäinen mummu ei ole ollut alunperin sellainen, minkä olin mummulaani ajatellut, niin silti olen jo osin tottunut lempeäkatseiseen mummuuni. Tarun tekemä mummu on kuitenkin kasvoiltaan lähempänä sitä mitä olen ajatellut. Taru vielä ystävällisesti muutti nutturan mallia, ohuemmaksi ja alemmaksi niskaan, työläismummulle sopivampi.  Naisnukke on totaalinen  heräteostos.... 

Tyttäreni on nyt onnellinen uuden  lempeän mummun omistaja. Ja leijona-luonteeseen ilmeisesti kuuluu, että kun jotain keksii, niin sitä aletaan voimakkaasti vaatia. Neiti keksi, että hänen mummunsa ei voi asua Lundby-talossa, koska siellä asuu jo perhe, ja että Mobiliaan pitää saada hänen mummulleen oma koti, tapetit sinne pitää laittaa heti ja oman blogikin pitäisi olla, kuvia ottaa sinne ja  ihan kohta, ellei vaikkapa just- heti -nyt- saada..... Aamu on mennyt tapetoidessa pari huonetta Mobiliaan ja laitoin pariin huoneeseen lattiat... (Äidillä huono omatunto, että on viettänyt liki koko viikonlopun nukkekotimessuilla...)

Sain sentään mummuni ohuisiin jalkoihin käärittyä pehmikettä, ettei näytä ihan kurjalta. Jalat ja kädet olivat pelkät rassit.  Alakuvassa vielä kankaita (ei oikein tarkka kuva) jotka ostin Tarulta. Ovat mielestäni sopivia vaatteisiin... Niin, älkää ihan heti odotelko, että mummullani on vaatteet päällä :)