Kerran Nukkelan kerhossa kerholaisemme Eira jakeli äitinsä vanhoja koruja.   Otin innolla vastaan nämä muovihelmet - tuli niistä värinsä puolesta jo mieleen mummula. Mummun lipasto  (joka mulla tuossa valkoisena) oli just tuollainen ruman vaalean ruskea ;)

Näpräsin helmistä verhon, ajatellen just sellaisia menneen ajan  (-70-luvun?) puuverhoja. Helmet ovan hitusen isohkot, mutta  ei pahasti. Voisivat toki laskeutua nätimmin, mutta laitan vielä toiselta puolelta kiinni sivuun, niin eiköhän se siitä.  Mummullani ei kyllä tällaisia helmiverhoja ollut, vaan keittiön ja kamarin oven suulla oli kellanruskeasävyinen paksuhko verhokangas.

Nauratti tää kuvaus, löytyy tavaroita, joita ei muistanut olevan olemassakaan... valkoinen puinen kynttilänjalka on kynnyksen kolossa. En siis huomannut sitä kuvia ottaessani. Heh, se näkö.

Verho on vielä vain sinitarralla kiinni, mutta liimaan sen vielä kunnolla kiinni. Näin saan tehtyä päätöksiä talon suhteen.

 

Flunssa pirulainen iski uudestaan. Buranaa naamaan, ei millään malttaisi maata aloillaan, kun on lomaa ja olisi aikaa vaikka mihin...

Eliisa